Ken on heistä kaikkein kaunein?

Suututtaa. Olisi pitänyt kerätä ne kannattajakortit ja asettua itse ehdolle. Olen jo useamman vuoden ajan päässyt helpolla ja äänestänyt itseäni. Vähiten huonon ehdokkaan valitseminen huonojen joukosta turhauttaa. En minä halua vähiten huonoa presidenttiä, vaan hyvän.

Äänestää täytyy silti. Työväenluokan edustajana en millään ilkeä edes yhdeksi kerraksi luopua sen vaivalla taistelemasta saavutuksesta, yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Toinen syy on hieman käytännöllisempi: äänestämättä jättämisellä ei ole koskaan saavutettu mitään. Järjestelmämme pitää vaalitulosta legitiiminä, vaikka vain prosentti kansasta äänestäisi. Huono systeemi, mutta boikotointi ei auta. Itse asiassa vaaleissa nukkuminen on puolikas ääni porvarille, sillä hyväosaiset tutkitusti äänestävät joka tapauksessa. Kolmas argumentti äänestämisen puolesta on hyvinkin käytännöllinen: presidentti vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, millaisen arvomaailman pohjalta hän päätöksensä tekee.

Maailmankatsomukseeni edes jollain tavalla sopivat ehdokkaat ovat Arhinmäki, Haavisto ja Väyrynen. Näistä ensimmäistä en voisi kuvitellakaan äänestäväni. Arhinmäen imago nuorekkaana radikaalina (ja vasemmistolaisena) ei näet vastaa lainkaan hänen tekemiään päätöksiä. Tämän huomasin välittömästi kun muutama vuosi sitten aloin tutustua Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirjoihin. Mies on peluri, joka äänestää lähinnä Kokoomuksen linjan mukaan. Arhinmäen opportunismia kuvaa jo yksin se, että hän asettui ehdolle presidentinvaaleissa. Mahdollisuuksia toiselle kierrokselle hänellä ei ole. Sen sijaan hän vie ääniä Haavistolta ja Väyryseltä niin, että pahimmassa tapauksessa vastakkain ovat Niinistö ja Soini. Arhinmäen äänestäminen antaisi lisäksi hyväksynnän Vasemmistoliiton osallistumiselle porvarihallitukseen. Se on siis poissuljettu vaihtoehto niin moraalisesti kuin taktisestikin.

Valintani joudun tekemään Haaviston ja Väyrysen välillä. Kumpikaan ei ole lähelläkään täydellistä: Haavisto on arvoliberaali oikeistolainen, Väyrynen taas konservatiivinen vasemmistolainen. Molemmat ovat lisäksi kampanjansa aikana onnistuneet ärsyttämään tehokkaasti. Haavisto on kosiskellut perussuomalaisia maahanmuuttajakommenteillaan ja tuomalla näyttävästi esiin ystävyytensä juntti-Hakkaraisen kanssa. Ja asettumalla sikatilallisten puolelle eläinoikeusaktivisteja vastaan. Väyrynen puolestaan on yrittänyt vedota oikeistoon puolustamalla lakko-oikeuden rajoittamista ja jopa vetämällä Stalin-kortin. Läpinäkyvää ja surkuhupaisaa. Katsoessa kosiskelujen taakse, molemmat ehdokkaat ovat varsin johdonmukaisesti rakentaneet linjaansa. Niistä paljastuu tärkeissä kysymyksissä suuria eroja.

Väyrynen on tiukasti Natoa vastaan, kun taas Haaviston kanta on vähintäänkin epäselvä. Selvää on, että Haavisto ei Suomen Nato-jäsenyyttä ainakaan torjuisi, jos ei sen hanakammin ajaisikaan. Haavisto kannattaa EU:n liittovaltiokehitystä, kun Väyrynen haluaa säilyttää kansallisen itsemääräämisoikeuden. Haavisto profiloituu urbaaniksi kun Väyrynen pitäisi mielellään myös maaseudun asuttuna. Haavisto ajaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Väyrynen ei aja, muttei myöskään toivottaisi kansalle Jumalan siunausta.

Tässä vaiheessa täytyy tutustua presidentin tehtäviin. Niihin kuuluu ulkopoliittisen linjan muodostaminen ja ulkopolitiikan johtaminen. Sisäpolitiikkaan ei presidentti pysty juurikaan vaikuttamaan. Vankien armahdusoikeus on olemassa, mutta sitä tuskin kumpikaan ehdokkaistani käyttäisi aseistakieltäytyjien vapauttamiseen. Tasavallan presidentin rooli sisäpolitiikassa on toimia mielipidevaikuttajana. Todellinen valta liittyy ulkopoliittisiin päätöksiin. Näistä itselleni tärkein on pysyminen etäällä Natosta, siviilejä pommittavasta hyökkäysliitosta. Tarja Halonen on onnistuneesti pitänyt Suomen liittoutumattomana oikeiston pyrkimyksistä huolimatta. Väyrynen jatkaisi tätä linjaa, mutta Haavistosta ei ole mitään takeita.

Haloseen ehdokkaita kannattaa verrata muutenkin, jotta saisi kuvan presidentin vaikutusmahdollisuuksista. Halonen on toiminut Setan puheenjohtajana ja on pehmeiltä arvoiltaan varsin lähellä Haavistoa. Mikä on muuttunut Halosen valtakaudella? Perussuomalaiset ovat saaneet historiallisen vaalivoiton, rasismi on kasvanut ja vihapuhe muuttunut hyväksytyksi. Lisäksi sukupuolineutraali avioliittolaki junnaa paikallaan. Tämä kaikki on tapahtunut presidentistä huolimatta. Jos Halonen ei ole lainkaan voinut vaikuttaa kansan arvoihin, kuinka siihen pystyisi Haavisto? Olisihan minustakin mukavaa nähdä kerran vuodessa kaksi miestä juhlavieraita vastaanottamassa. Mutta riittäisikö se? Tulisiko Suomesta lainkaan suvaitsevampi? Tuskin. Vastaavasti maamme ei myöskään muuttuisi vähemmän suvaitsevaksi Väyrysen vaikutuksesta.

Presidenttiä valittaessa ei siis kannata johtopäätösteni mukaan ensisijaisesti kiinnittää huomiota arvoihin, vaan ulkopoliittisiin linjauksiin.

Näyttää varmalta, että Sauli Niinistö pääsee vaalien toiselle kierrokselle. On siis hyödyllistä verrata kahta presidenttiehdokastani Niinistöön. Haavisto saattaa olla talouspoliittisesti jopa hieman Niinistöä oikeistolaisempi mutta toisaalta vähemmän hanakka Nato-haukka. Erot jäävät silti kovin pieniksi. Väyrynen on Niinistöä  vasemmistolaisempi, Nato-kielteinen ja paljon kriittisempi EU:n suhteen. Linjaero on huomattavasti selkeämpi.

Loogisen päättelyni tulos: äänestän Paavo Väyrystä.

Ja tästä lähtien asetun itse ehdolle kaikissa vaaleissa.

Kirjoitus on lainattu Lauri Alhojärven blogista: http://laurialhojarvi.fi/2012/01/11/presidentinvaalit/

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Kepulit keskuudessamme

Jalasjärven kunta on sitten matkalla konkurssiin. Monen vuoden aikana syntynyt 50 miljoonan euron kupru peritään ilmeisesti takaisin. ”Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että jalasjärveläis-taustainen Keskustapuolueen puheenjohtaja ja ex-pääministeri Mari Kiviniemi on toiminut Jalasjärven JAKK:in johtokunnan jäsenenä vuodesta 1996 lähtien ja JAKK:in johtokunnan varapuheenjohtajana vuosina 2000-2004.” Näin kirjoitetaan Kalevan Juttutuvassa.

Muutama päivä sitten kävi ilmi, että Keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen saa syytteen luottamusaseman väärinkäytöstä ja RAY:n hallituksen ex-puheenjohtaja Jukka Vihriälä törkeästä lahjuksen ottamisesta niin sanotussa Nuorisosäätiö-jutussa. Lisäksi syytteen saa seitsemän muuta Nuorisosäätiön hallituksen jäsentä. Vihriälälle vaaditaan 2 vuotta ehdotonta.

Artikkelissa Hyssälän Hössötys puututtiin aikoinaan silloisen sosiaali- ja terveysministerin ja nykyisen KELAn pääjohtajan Liisa Hyssälän kuningasajatukseen siirtää Lääkelaitos eli nykyinen Fimea Kuopioon. Olen tyytyväisyydellä todennut, että siirtopäätöstä aletaan nyt tämän hallituksen toimesta vähitellen peruuttaa. Kalliiksi tämä tulee, mutta mikäpä kepulien järjettömistä aluetuista koskaan halpa olisi ollut?

Kepulien pienen suuren miehen, entisen elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen energiapaketti, siis se, jolla mahdollistettiin peräti 2 uutta ydinvoimalaa, on taatusti vaikutuksiltaan ja ”hinnaltaan” aivan toista luokkaa kuin kaikki edellämainitut yhteensä. Erityisen mielenkiintoinen siinä on, muiden energiamuotojen tukimiljoonien lisäksi, juuri sen saman yhtiön osakkeenomistajien koostumus, joka eilen julkisti voimalansa sijaintipaikaksi Pyhäjoen. Sitä yhtä yhteistä nimittäjää ei tarvitse kaukaa hakea. Saapa nähdä kuka älyää tästä episoodista tutkintaa vaatia?  Aihe kun on aika ilmeinen

Tukien osalta paketin aukirepijänä saattaisi toimia vaikka nykyinen elinkeinoministeri Jyri Häkämies. Olisi varmaan hyvä seurata Päivi Risikon esimerkkiä? Tähän mennessä kokiksien hallitusryhmästä vain naiset ovat panneet alulle jotain uutta.

Samoin olisi syytä selvittää edellisen hallituksen kaikkien kepulaisten substanssiministeriöiden aikaansaamat pitkän aikavälin haittavaikutukset vastuu-toimialoillaan. Saataisi Maan Tapa kerrankin puhtaaksi. Kepulit kun niin usein käsittävät käsitteet ”kansakunnan etu” ja ”kepulien etu” synonyymeinä. Ja maailman myllerrykset iskevät vielä meihinkin. Meillä ei ole varaa maksaa kepulien tukia

Kategoria(t): Uncategorized | 1 kommentti

Lestadiolainen Kepu

Keskustalaisuus on maaseutuväelle äidinmaidossa imetty uskonasia. Keskustalainen on niin lojaali, että hän äänestää isiltä perittyä puoluekantaansa vaikka hampaat irvessä, ja vaikka Keskustan puoluejohto kusisi hänen naamalleen. Näinhän on monta kertaa käynyt. On vaikea kuvitella toista puoluetta, joka olisi pystynyt niin monta kertaa veret seisauttavalla tyrmistyksellä pettämään omat kannattajansa, ja silti pitämään heidän kannatuksensa. Perikeskustalainen mieluummin jättää kokonaan äänestämättä, kuin äänestäisi jotain muuta puoluetta kuin Keskustaa. Senkin hän tekee sydänverta itkien. Syy tähän on varsin yleisesti tiedossa, mutta vähän mediassa analysoitu. Keskustalaisuus on poliittis-uskonnollinen liike. Asiasta kiinnostuneita suosittelen tutustumaan Fil. tri. Matti Kyllösen lähes tuhatsivuiseen väitöskirjaan, joka käsittelee Pohjois-Suomalaisten herätysliikkeiden ja puolueiden kytköksiä viimeisten yli sadan vuoden ajalta. Alkiolaiseen ideaaliin kuului, että ihminen saisi kaiken tarvitsemansa, niin poliittisesti, sosiaalisesti, sivistyksellisesti kuin uskonnollisesti mahdollisimman ”yhdeltä luukulta”. Tämä johti jo tuolloin herätyskristillisyyden ja puoluepolitiikan jonkinasteiseen lukkarinrakkauteen. 1800-luvulla maaseutuväki kannatti Suomalaista puoluetta, sittemmin vanhasuomalasia, mutta 1900-luvun alussa puoluekenttä hajosi, ja silloin vasta perustettu Maalaisliitto onnistui vakiinnuttamaan asemansa Suomalaisen puolueen seuraajana maaseudun väestön keskuudessa. Monille – erityisesti pohjoissuomalaisille – keskustalaisille Keskustapuolueen kannattaminen on sydämenasia, josta on tullut osa omaa identiteettiä ja maailmankuvaa hyvin vahvasti. Asiaan liittyy uskonnollinen herätysliikekytkös. Vanhoillis-lestadiolaisuuden piirissä Keskustan äänestämisessä on ollut, ja joissain paikoin on edelleen, kyse elämän ja kuoleman kysymyksestä, taivaasta ja helvetistä. Osa liikkeen jäsenistä toki äänestää ja tukee myös Kokoomusta, mutta tätä sallittiin menneinä vuosikymmeninä lähinnä vain sen vuoksi, että Rauhanyhdistysten piirissä oli pieni mutta poliittisesti vaikutusvaltainen joukko varakkaita, Kokoomusta mutta myös rauhanyhdistyksiä, tukevia maanviljelijöitä. Suurin peikko oli kuitenkin kommunismi, jonka varjolla alettiin pitää katrasta ruodussa. 70-luvulla seuroissa peloteltiin ihmisiä, että SMP on sosialistien puolue, ja kuka ikinä äänestää vasemmistoa tai SMP:tä, erotetaan herätysliikkeen piiristä eli ”Jumalan valtakunnasta”, ja ellei tee parannusta eli palaa Keskustan riveihin, joutuu helvettiin. Jos joku vanhoillinen liittyi SMP:hen, hänet erotettiin rauhanyhdistyksestä, herätysliikkeen piiristä, ja julistettiin perisyntiseksi. Tällaisia ihmisiä oli paljon. Kymmenissä lasketaan niiden ihmisten määrä pelkästään keskisellä Pohjois-Pohjanmaalla, jotka poliittisista syistä julistettiin ”spitaalisiksi”. He menettivät yhteyden entisiin ystäviinsä, sukulaisiinsa, ja jopa perheenjäseniinsä. Niin kova oli RY-vatikaanin kirkonkirous, että jopa itsemurhiin asti ihmisparkoja ajettiin. Eikä näitä sotkuja ole selvitelty vielä tänäkään päivänä. Viime eduskuntavaalien alla pelko Keskustan persiissä oli niin kova, että äänenpainot kovenivat taas. Esim. Lumijoella kertoi eräs kuulija Rauhanyhdistyksen seuroissa saarnatun, että Perussuomalaiset ovat kadotettu puolue, ja joka äänestää Perussuomalaisia, joutuu helvettiin. Kertoipa eräs ettei hänen entisellä kotipaikkakunnallaan kannattanut mainostaa olevansa perussuomalaisten jäsen, koska muuten ei olisi ollut enää turvallista liikkua yksin iltaisin kylänraitilla. Moni harras katolilainen kritisoi äänekkäästi kirkkoaan, mutta käy silti kiltisti ripillä ja messussa, eikä uskalla kääntää selkäänsä kirkolle. Keskustalaisuudessa on paljon samaa. Erityisesti herätysliikkeiden piirissä tämä puolueuskollisuus on lisäksi iskostettu selkärankoihin uskonnollisen perinteen ja, kuten edellä mainitsemani esimerkit osoittavat, joillain seuduilla myös painostuksen ja välillä suorastaan terrorin keinoin. Nykyään onneksi vanhat muurit murtuilevat. Enää vastaava painostus ja poliittinen terrori kuin vielä 70-luvulla ei ole vastaavassa mitassa mahdollista, ja esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa jopa vanhoillisten piirissä oli siirtymää äänestettäessä mm. Kokoomuksen suuntaan. Ja vanha – mutta vanhoillislestadiolaisten piirissä häveliäästi vaiettu – totuus on, että joillain Pohjois-Pohjanmaan paikkakunnilla on VL:ien piirissäkin äänestetty vasemmistoa. Korpikommunismi ja herätyskristillisyys synnyttivät poikkeavia uskonnollis-poliittisia muotoja. Koilismaalta ja Kainuusta löytyy esimerkkejä taloista, joiden seinillä koreili yhtä aikaa sekä Marxin että Jeesuksen kuvat – Löytyypä taloja, joissa muutoin pidettiin seinällä Hyvän Paimenen taulua, mutta vappuna nostettiin Stalin esiin. Nykyaikana onneksi painostuksen muurit murtuilevat. Uskonnollisen liikkeen ja poliittisen puolueen sekoittuminen ei rajoitu vain Rauhanyhdistysten piireihin, sillä toinen vahva Keskustan uskonnollinen tukijalka on Herännäisyys. Sen piirissä politiikkaa ei kuitenkaan ole yhtä kovalla kädellä sekoitettu osaksi uskonnollisen liikkeen poliittista identiteettiä, mistä syystä myöskään ei voida sanoa, toisin kuin Vanhoillislestadiolaisista, että 4/5 herännäisistä äänestäisi keskustaa. Kaupunkeihin muutettuaan toisen ja kolmannen polven herännäiset eivät enää ole kokeneet samaa lojaliteettia Keskustaa kohtaan kuin mitä heidän vanhempansa tunsivat Maalaisliittoa kohtaan. Myöskin Kristillisdemokraattien kohdalla on vahva kytkös herätysliikkeen jäsenyyden ja puolueen äänestämisen välillä. Tähän liittyy myös yksi kristillisen poliittisen konservatismin suuri jakolinja Suomessa. KD:n olemassaolo kilpailevana konservatiivipuolueena on epämukava asia Keskustalais-lestadiolaiselle akselille. Hyvin pieni vähemmistö omasta katraasta kun on antanut pitkään äänensä heille, tosin mainostamatta sitä isoon ääneen. Entä jos Keskustan rivien hajotessa tämä KD:tä äänestävien määrä kasvaa? Näin varsinkin kun Keskusta on arvoliberalisoitumassa kovaa vauhtia. Ongelman ydin Rauhanyhdistyksille tässä on se, että perinteisesti Kristillisdemokraatit on nähty vanhoillislestadiolaisissa piireissä ”harhaoppisten” eli toisten herätysliikkeiden puolueena, jota ”oikeiden uskovaisten” tuli siksi kartaa.

Vanhoillislestadiolaisia on paljon, varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla, joka neljäs äänestäjä. Virallisesti jäsenistössä on noin 100 000 henkeä, mutta kaiken kaikkiaan liikkeen piirissä on noin 300 000 suomalaista. Ja kun mukaan lasketaan toinen ja kolmas sukupolvi, jne., on laskettu, että ilman heitä ja heidän syntyvyyttään viimeisten sadan vuoden ajalta, koko Pohjois-Pohjanmaan väkiluku olisi vain noin 55 000 henkeä. Kun ottaa sitten huomioon, että Maalaisliiton ja sittemmin Keskustan äänestäminen tulee kodin perintönä, niin alkaa ymmärtämään puolueen kannatuksen vahvuutta. Keskustan kannatus on ollut alimmillaan Väyrysen ollessa puheenjohtaja, jolloin se tippui 17%:n pintaan. Todellinen kipuraja, jota alemmas kannatus ei voi tippua ilman että merkittävä osa puolueen uskonnollista kannattajakuntaa ja vanhempia kannattaja sukupolvia joko äänestäisi jotain muuta puoluetta tai todennäköisemmin jättäisi äänestämättä, on kuitenkin noin 14-15%:n pinnassa. Tästä syystä Keskusta tulee pysymään aina ns. kolmen suuren joukossa, ellei jokin pienemmistä puolueista pääse noiden kannatuslukemien yläpuolelle, tai Suomeen tule kaksipuoluejärjestelmää, mikä sekin on EU:n politiikan myötä mahdollista. Vedenjakaja lienee kuitenkin alkavan vuosikymmenen kehitys. Ensi, ja sitä seuraavissa vaaleissa nähdään, ketkä Keskustalaisista äänestävät puoluettaan poliittisista syistä, ja ketkä uskonnon vuoksi. On nimittäin vaikea kuvitella, että maaseudun vanhoillislestadiolainen suostuu enää äänestämään piakkoin arvoliberaalia city-puoluetta, ellei hän tosissaan usko joutuvansa muutoin helvettiin. Usko, uskonto ja politiikka olisi syytä oikeasti erottaa vihdoin viimein myös maaseudun pienissä Rauhanyhdistyksissä.

Jouko Piho kommentoi Uudessa Suomessa: Agraaripuolueen suuri kannatus Suomessa on hämmästyttävä asia, varsinkin ulkomaalaisten mielestä, koska missään teollistuneessa maassa ei ole enää vastaavaa ilmiötä. Ruotsissakin Keskustan kannatus on muistaakseni jotain 5 %:n luokkaa. Vanhoillislestadiolaisten suuri määrä ja vankka Keskustan kannatus on yksi merkittävä tekijä. Toinen selitys voisi löytyä suomettuneisuuden ajasta, jolloin Kokoomus oli pitkään Neuvostoliiton pelon takia hallituskuvioista ilman muuta ulkona kaunistelevasti ”yleisten syiden” takia, kuten Johannes Virolainen asian muotoili ja sai siitäkin sanonnasta Kekkosen vihat niskaansa. Tällöin Keskusta käytti ikään kuin Kokoomuksen mandaattia sinä porvaripuolueena, joka hyväksyttiin hallitukseen. Nyt kun tilanne on jo jonkin aikaa ollut toinen, pitäisi tämän mainitsemani syyn olla jo poissa Suomen politiikan kuvioista. Voi kuitenkin olla niin, että vaikka muutoksia tapahtuu, niin ihmisten äänestyskäyttäytymisessä ei tapahdu muutoksia yhtä nopeasti, vaan Keskustaa äänestetään edelleen vanhasta tottumuksesta. Keskusta on ollut vuosikymmenien aikana myös varma herrahissi erilaisiin virkoihin ja asemiin pääsemiseksi. Eli ideologialla ei ole niin väliä, kunhan voi varmistaa oman etenemisensä ja nousun yhteiskunnan hierarkiassa.

Lars-Erik Wilskman kommentoi Uudessa Suomessa: Yksi Keskustan suosioon vaikuttanut asia unohtuu helposti ja se on siirtokarjalainen maalaisliittolaisuus. Vuosia puolue vihjaili, että sen miehet tuovat viel’ Karjalan takaisin.

Kategoria(t): Uncategorized | 1 kommentti

Hölmöläisten hommaa

Kyllä me kasvukeskuksien kaupunkilaiset olemme todella yksinkertaista porukkaa. Vuosikausia, jopa vuosikymmeniä olemme valmiita maksamaan kaiken maailman yhteiskunnallisista hullutteluista. Nyt viimeksi olemme antaneet syntyä hallituksen, jonka keskeisimpänä tehtävänä näyttää olevan kulujen lisääminen ja maaseudun ja taantuvien maaseutupaikkakuntien tyhjentäminen. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että vastuuseen osallistuvat kaupunkien kokkarit ja viherpiipertäjät. Lyhyen aikavälin kyseenalaiset voitot korjaa Kepu.

Alueellistaminen, aluepolitiikka ja kunnallinen itsehallinto – kepun pyhä kolminaisuus. Ja jokainen niistä tarvitsee ehdottomasti oman tukijärjestelmän, jonka maksumiehinä ovat loput 80 % kansalaisista.

Alueellistaminen halutaan toteuttaa siten, että arvalla valittu valtion virasto tai laitos siirretään HuitsinNevadaan, eli aina sinne mistä ajatuksen ilmoille heittävä kepuliministeri kulloinkin sattuu kotoisin olemaan. Se, että siitä seuraa valtiolle kustannusten lisäys aikana, jolloin valtion kuluja yritetään pienentää tuottavuuskampanjalla, ei luonnollisestikaan ole kepun ongelma. Tuplakulut aiheutuvat siitä, että ketään ei irtisanota vaikka ei mukaan lähde, että joudutaan nostamaan paikalleen jäävien palkkoja jotta he voivat suoriutua lisääntyvistä työmatka- ja majoituskulut kuluista, että hyväksytään entistäkin lyhyempi työaika, koska työmatkoihin menee henkilöiltä liikaa aikaa ja joudutaan lisäksi vielä palkkaamaan uusia, jotta työt siellä uudella paikkakunnalla edes näennäisesti pöyrisivät. Todella luova tapa parantaa julkishallinnon tuottavuutta?

Aluepolitiikkaa halutaan hoitaa, kuten olen monasti aiemminkin kirjoittanut, jatkamalla tukien syytämisellä samaan pohjattomaan kaivoon. Temppupolitiikka ei moisessa toimi. Uskoisitte jo. Jos ei 20 % kansanedustajista saa 80 % kansanedustajista vakuuttumaan perustavamman laatuisista aluepoliittisista edusta, jotka imevät väkeä takaisin maalle ja maaseutupaikkakunnille, eivät mitkään yksittäiset tempaukset koskaan tule toimimaan. Uudistan aiemman ehdotukseni; järjestäkää aluepoliittisilla tukirahoilla erityisohjelma, jonka toteuttajiksi haette tarjouskilpailun perusteella ehdotuksia kasvukeskusten osaajilta.

”Sä koskaan et muuttua saa” – sanotaan laulussa, jonka kepulit varmasti valitsisivat kansallislaulukseen jos puolueilla sellaisia olisi. Maaseutu ja maaseutupaikkakunnat tyhjenevät, mutta ainoa mikä saisi muuttua on tukien määrä. Ja se saisi vain kasvaa. Kuntien veropohjan supistuminen kurjistaa tyhjenevät kunnat, paitsi poikkeuksellisen hyvinä taloudellisen aktiviteetin aikoina, jotka juuri ovat jääneet taaksemme. Kunnallinen itsehallinto, jolle oli aivan järjellinen pohja olemassa vielä 1950 jopa 1960 luvuilla on tullut tiensä päähän. Jos haluamme turvat palvelut ja elämisen edellytykset maaseudulla ja maaseutupaikkakunnilla on korkea aika ottaa käyttöön mitkä tahansa pakkokeinot, että hallinnollisten yksikköjen koko voidaan olennaisesti lisätä. Kunnallisesta itsehallinnosta siirtyminen maakunnalliseen itsehallintoon on toteutettava pikimmiten.

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Keskustapuolue on Suomen syöpä

KEPU on levittänyt Suomi neitoa tuhoavat lonkeronsa joka puolelle. Elossa ovat enää Oulun seutu, Tampereen seutu, Turun seutu, pääkaupunkiseutu ja jokunen muu kaupunkikeskus. Lapissa KEPU on verenimijän roolissa. KEPUlaisten syöpämäinen toiminta on nähtävissä yhtälailla henkilökohtaisessa moraalissa vaalirahoja hankittaessa, kuin myös valittuna valtion rahojen kuppaaminen oman kunnan siltarumpuihin.

Suomen haja-asutuspolitiikan hintalappu on 10mrd€.  Valtion budjetista maksetaan kunnille tukea 7.7mrd€, josta euroakaan ei jää Espooseen ja vaikkapa helsinkiläiselle 277€/vuosi samalla tapaa, kuin muillekin 2000-luvulle siirtyneille paikkakunnille. 1950-luvulle jämähtäneille paikkakunnille maksetaan keskimäärin henkeä kohden yli 3000€ vuodessa valtion budjetista suoraa tukea. Sen lisäksi sitten suora maataloustuki 2.5mrd, maatalousväestön lomitustuki, perintötuki, investointituki, energiaverotukia jne. Liekö tuo 10 mrd €uron hintalappu edes riittää.

Suomen valtion palkkalistoilla on n. 120 000 ihmistä. Tämä sisältää yhtälailla poliisiin, kuin puolustusvoimat ja rajavartiolaitoksen. Tämä sisältää valtion palkkalistoilla olevat metsänhoitajat ja maatilojen ympäristötarkastajat. Pitkä lista erilaisia nimikkeitä. Verohallinto on nykyisin hajautettu ympäri maata. Vaikka kaikki itärajan rajavartijat, metsähallinnon ihmiset ja muut olisivat töissä pääkaupunkiseudulla, ei heidän palkkapottinsa siltikään olisi kuin puolet tuon haja-asutuspolitiikan kustannuksista. Mutta pääkaupunkiseudulla valtion palkkalistoilla ei siis kovin paljon alueen suhteellista väkimäärää enempää ole, toisin kuin kliseisesti usein näkee väitettävän. Tämä siis näin ennalta tiedoksi sille ensimmäiselle idiootille ”Robin Hoodille”, joka tulee vetoamaan siihen, että valtion virastothan olisivat pääkaupunkiseudulla.

Sitkeästi vain suuremmat taajamat ovat kyenneet estämään syöpäsolujen valituksi tulemisen. KEPUn kannatus Uudenmaan vaalipiirissä on alle 10%, Turussa 5% tai vaikkapa Tampereella 6%. Sattumaa tai ei, juuri nämä suurimmat taajama-alueet saavat vähiten Keskustapuolueen voimakkaasti ajamaan valtion kuntatukea. Sattumaa tai ei, niin juuri näiden alueiden kehitys 2000-luvulla globaalisti kilpailukykyisiksi alueiksi on aikoinaan pakon edessä lähtenyt voimakkaimmin käyntiin. Nyrkkisääntönä voi pitää, että jos kunta on KEPU enemmistöinen, niin alue saa valtiolta enemmän, kuin mitä sinne maksaa.

Suomeen tulee enemmin tai myöhemmin rakennemuutos. Joko niin, että syöpä on ensin melkein tappanut potilaan tai niin, että viisaammalla politiikalla syöpä saadaan ensin hoidettua pois. Kunnollinen arvokeskustelu kansakuntamme kantokyvystä, kilpailukyvyistä ja arvoista on pakko käydä. Ennemmin tai myöhemmin. Matti Vanhanen tai muutkaan syöpäpuolueen johtavat poliitikot eivät ole tehneet ensimmäistäkään sellaista kunnollista aloitetta, joka tähtäisi Suomen moottorien hyvinvointien säilymisen kilpailukykyisinä myös vuosikymmenten aikana. Syöpäsolut ovat ainoastaan yrittäneet pesiytyä terveisiin osiin ja toisaalta päätyönään käyneet puolustustaistelua 50 vuotta sitten luodun järjestelmän puolesta.

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Eroa Keskustasta

Miksi?

Keskusta on jäsenmäärältään huomattavasti suurempi kuin muut puolueet. Sillä on noin 176 000 jäsentä, kun seuraavaksi suurimmalla puolueella SDP:llä on 51 000 jäsentä. Kolmantena on Kokoomus 38 600 jäsenellä (tiedot vuodelta 2008). On selvää, ettei Keskusta ole voinut saada näin monta jäsentä rehellisin keinoin.

Petosvyyhti on alkanut nousta julkisuuteen Keskustan alettua lähettämään jäsenilleen jäsenkortteja, jonka ansiosta monet ihmiset ovat ensimmäistä kertaa elämässään saaneet tietää jäsenyydestä. He eivät ole liittyneet vapaaehtoisesti, vaan Keskusta on käyttänyt hyväkseen heidän nimeään vaikutusvaltansa kasvattamiseen keinotekoisesti suuren jäsenmäärän avulla. Tällainen käytös on erittäin törkeää demokratian halveksumista ja ansaitsee tulla selvitetyksi perinpohjin.

AL: ”Feikkijäsenet eivät ole mahdollisia” – Keskusta teki eläkeläisestä pakolla jäsenen – pyytämättä ja yllättäen!

HS: Keskustan valejäsenyydet alkavat paljastua

”Keskustan ilmoittamassa jäsenmäärässä on jo vuosia tiedetty olevan valejäseniä mukana, sillä perinteisesti keskustan tapana on ollut liittää puolueen jäsenyyteen kokonaisia perheitä kerralla.”
.

Kuulutko niihin, jotka eivät ole liittyneet vapaaehtoisesti Keskustan jäseneksi, mutta olet silti saanut jäsenkortin?

Suosittelemme ottamaan yhteyttä joko Keskustan jäsenpalveluun, puoluetoimistoon tai johonkin paikallistoimistoista. Kerro suoraan, kuinka halveksuttavaa heidän toimintansa on ollut ja vaadi, että nimesi poistetaan rekisteristä.

Myös sellaisten kannattaa kysyä ja varmistaa mahdollinen jäsenyytensä, jotka epäilevät joskus tulleensa liitetyksi vastoin tahtoaan puolueeseen.

Kannattaa huomioida, että 010-alkuisiin numeroihin soittaminen on maksullista (kotimaan kiinteän verkon liittymistä 8,21 senttiä/puhelu + 5,90 senttiä/minuutti ja matkaviestinverkon liittymistä 8,21 senttiä/puhelu + 16,90 senttiä/minuutti).

Jäsenpalvelu
Puh. 010 289 7289  (arkisin klo 9 – 16)
jasenpalvelut@keskusta.fi
Puoluetoimisto
Suomen Keskusta r.p.
Apollonkatu 11 a
00100 Helsinki
Puh. 010 289 7000
Fax. 010 289 7240
puoluetoimisto@keskusta.fi
Keskustan Etelä-Hämeen piiri ry
Kaivokatu 20 A
13100 Hämeenlinna
(03) 682 3625
etela-hame@keskusta.fi
Keskustan Etelä-Pohjanmaan piiri ry
Keskuskatu 11
60100 Seinäjoki
(06) 223 3300
etela-pohjanmaa@keskusta.fi
Keskustan Etelä-Savon piiri ry
Porrassalmenkatu 33
50100 Mikkeli
(015) 163 822
etela-savo@keskusta.fi
Keskustan Helsingin piiri ry
Apollonkatu 11 A
00100 Helsinki
0400 909 013
helsinki@keskusta.fi
Keskustan Itä-Savon piiri ry
Tottinkatu 15
57130 Savonlinna
(015) 531 145
ita-savo@keskusta.fi
Keskustan Kainuun piiri ry
Kauppakatu 26 A 2. krs
87100 Kajaani
(08) 612 1144
lyyli.pokela@keskusta.fi
Keskustan Karjalan piiri ry
Valtakatu 54
53100 Lappeenranta
(05) 451 2408
karjala@keskusta.fi
Keskustan Keski-Pohjanmaan piiri ry
Isokatu 2
67100 Kokkola
(06) 831 2373
keski-pohjanmaa@keskusta.fi 
Keskustan Keski-Suomen piiri
Cygnaeuksenkatu 12 B 16
40100 Jyväskylä
(014) 615 161
keski-suomi@keskusta.fi
Keskustan Kymenlaakson piiri ry
Kivimiehenkatu 7
45100 Kouvola
050 577 0838
kymenlaakso@keskusta.fi
Keskustan Lapin piiri ry
Kansankatu 12 A 4
96100 Rovaniemi
(016) 313 241
lappi@keskusta.fi
Keskustan Päijät-Hämeen piiri ry
Hämeenkatu 9 A 5. krs
15110 Lahti
(03) 782 5017
paijat-hame@keskusta.fi
Keskustan Peräpohjolan piiri ry
Valtakatu 25
94100 Kemi
(016) 256 031
perapohjola@keskusta.fi
Keskustan Pirkanmaan piiri ry
Näsilinnank. 23 A 1
33210 Tampere
(03) 222 6029 pirkanmaa@keskusta.fi
Keskustan Pohjois-Karjalan piiri
Siltakatu 22
80100 Joensuu
puh. (013) 122 982
pohjois-karjala@keskusta.fi
Keskustan Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
Koulukatu 31 A 2
90100 Oulu
(08) 571 1700
pohjois-pohjanmaa@keskusta.fi
Keskustan Pohjois-Savon piiri ry
Suokatu 31
70110 Kuopio
puh. (017) 369 9600
pohjois-savo@keskusta.fi
Keskustan Satakunnan piiri ry
Itäpuisto 9
28100 Pori
050 405 7742
satakunta@keskusta.fi
Keskustan Uudenmaan piiri ry
Asemanaukio 7, 2. krs
04200 Kerava
050 567 5179
ari.maskonen@keskusta.fi
Keskustan Varsinais-Suomen piiri ry
Linnankatu 21 B 35
20100 Turku
(02) 231 7268
varsinais-suomi@keskusta.fi
Keskustan Ylä-Savon piiri ry
Riistakatu 15
74100 Iisalmi
puh. (017) 817 373
ylasavo@keskusta.fi
Centerns svenskspråkiga distrikt
Apollogatan 11 a
00100 Helsingfors
tel. 050 436 0411
mia.peussa@keskusta.fi
Kuulutko niihin, joita ottaa päähän muuten vain Keskustan toiminta?

Suosittelemme ottamaan yhteyttä joko Keskustan puoluetoimistoon tai esimerkiksi oman paikkakuntasi keskustalaispoliitikoihin. Kerro suoraan, kuinka halveksuttavaa puolueen toiminta on ollut, ja vaadi heitä hoitamaan jäsenrekisterinsä kuntoon sekä lupaamaan, että yhtäkään kansalaista ei enää ikinä liitetä puolueeseen ilman heidän suostumustaan.

Oletko liittynyt Keskustaan vapaaehtoisesti?

Suosittelemme eroamaan silti. Puolue on toiminut niin törkeästi, että myös ihan oikeiden jäsenten on syytä osoittaa paheksuntansa eroamalla siitä. Voit esimerkiksi pysytellä puolueesta erossa siihen asti, kunnes jäsenrekisteri on siivottu ja liittyä sen jälkeen takaisin. Vaihtoehtoisesti voit toimia demokraattisemmin ja perustaa uuden, kansanvaltaa kunnioittavamman puolueen.

Haluatko antaa palautetta tai kommentteja sivustolle?

Jos sinulla on palautetta sivustosta tai haluat vaikkapa jakaa kauhutarinasi Keskustan jäsenyydestä (saatamme julkaista palautetta joskus tulevaisuudessa, joten ilmoita jos haluat pysyä anonyymina!), niin voit ottaa yhteyttä osoitteeseen palaute(a)eroakeskustasta.fi. Olisimme myös kiitollisia, jos kerrot meille kuinka oma Keskustasta eroamisesi onnistui, jotta voimme auttaa ja opastaa paremmin jäsenyydestä vielä kärsiviä ihmisiä.

Tiedote sivuston perustamisesta 28.5.

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Voiko Kepuun luottaa?

Suomen Keskusta, kavereiden kesken ”Kepu” vaan, on joskus ollut merkittävä puolue. Kun Santeri Alkio ystävineen synnytti Maalaisliiton, maassamme oli ihan oikea ja elinkelpoinen maaseutu, ja oli selvästi olemassa asioita, joita Maalaisliitto sopi ajamaan.

Toisen maailmansodan jälkeen olisi ollut luontevaa, että Maalaisliitto olisi hiljalleen kadonnut, koska väki siirtyi kaupunkeihin, mutta kohtalon oikusta uudesta Keskustapuolueesta tulikin paljon isomman asian vartija: K-linjan. Siitä tuli valtiomiespuolue, ja koska Konsensus-Suomi ei siinä vaiheessa kyseenalaistanut mitään, kaikkien yhteisellä päätöksellä myös maatalouden tukeminen ja protektionistinen kauppapolitiikka jatkui. Tästä seurauksena suomalaisten makumaailma avartui vasta paljon myöhemmin kuin muualla Euroopassa, koska maahan ei saanut tuoda mitään, mitä ei kotimainen maanviljelijä tai kotimainen elintarviketeollisuus pystynyt tuottamaan.

Mutta nyt kun kaupungistuminen on edelleen jatkunut, EU:n myötä suomalaisen maatalouden kannattavuus on entisestään romahtanut ja K-linjaakaan ei enää tarvita, miksi meillä yhä on Kepu, Suomen Keskusta? Kuka sitä tarvitsee ja mihin?

Kepu on RKP:n kaltainen reliikki ja maanvaiva. Siinä, missä RKP puolustaa suomenruotsalaisen väen loppumattomia etuoikeuksia ja alistaa suomenkielisiä mennen tullen, Kepu puolustaa maaseudun viljelijäväestön loppumattomia etuoikeuksia, ja on valmis nujertamaan luontaisten kasvukeskusten kasvun siirtämällä rahaa järjettömään aluepolitiikkaan, jotta vain kaikkialle sinne, missä on Kepun kekrijuhlia, saataisiin taas siltarumpu tai moottoritien pätkä tai junarata, jota ei kukaan käytä.

Lopputulos on kaikkien nähtävissä, ja se on surkea. Tuhannet miljoonat virtaavat maatalouden pyörittämiseen maassa, jossa ilmasto ei ole lainkaan suotuisa maatalouden harjoittamiselle, ja osa rahoista pannaan valhepropagandan suruttomaan levittämiseen, kuten väitetty ”suomalaisen ruoan puhtaus.”

Kuten RKP:kin, nykyinen Kepukaan ei ole oikeastaan puolue vaan suppean piirin etujärjestö, ja se ei kuuluisi puoluepolitiikkaan ja vaaleihin ollenkaan. Valitettavasti Kepulla yhä on jonkinmoinen kannatus, koska jotkut yhä luulevat, että puolueella on joku ”kultainen keskitie” linjanaan, ja sitä kautta poliittista viisautta. Mutta yhtä vähän kuin RKP on ”kansanpuolue”, niin yhtä vähän Kepu on ”linjapuolue.” Nykyinen Kepu vain ja ainoastaan saalistaa kaupunkilaisten rahoja, jakaakseen ne toinen toistaan hölmömpiin ja luonnostaan epäonnistumaan tuomittuihin maaseudun hankkeisiin.

Veikko Vennamo esitti aikanaan sloganiksi muodostuneen ajatuksen: ”Kepu pettää aina.” Vennamo tarkoitti varmaankin pienviljelijöiden pettämistä, mutta tämän päivän Kepu pettää kaikkia niitä hyväuskoisia hölmöjä, jotka syystä tai toisesta kannattavat ja tukevat Kepua, vaikka Kepun ainoa missio on siirtää rahaa maaseudulle, eikä ollenkaan esim. Kepun kaupunkilaisäänestäjille. Heitä Kepu pettää, aina. Kepu pettää itse asiassa suurta enemmistöä Suomen kansasta, kaikkia ei-maanviljelijöitä.

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti